Roolipelitiedotus

Yhteinen suomalaisen roolipeliskenen tiedotuskanava

Skenessä puhutaan: heinäkuu 2017

Kuten arvata saattaa, heinäkuussa väkeä puhutti eniten kuun lopulla järjestetty Ropecon-tapahtuma. Blogausten puolella käsiteltiin monipuolisempia aiheita pelityyleistä Magic-korttien sukupuolirepresentaatioon.

Suurtapahtuman edellä

Viime kuussa keskustelua herättivät avaukset Ropeconiin valmistautumisesta ja siellä koetuista hetkistä. Myös conissa julkaistu Sotakarjut-roolipeli sai näkyvyyttä parin pidemmän keskusteluketjun muodossa. Keskustelut on koottu aiempaan tapaan Facebookin Roolipelaajien Suomi ja Suomi Larp -ryhmistä, joissa on yhteensä noin 4000 jäsentä. Keskustelut on koottu vastausten määrän perusteella, eli noteeraan jokaisen vähintään 25 kommenttia saaneen keskustelunavauksen.

Pelaamisen monet kasvot

Heinäkuun blogauksista löytyy monenlaista kiinnostavaa asiaa. Sotakarjut-pelin julkaiseminen näkyi blogosfäärissäkin, kun Atte Timonen laati pelistä arvion. Timonen käy läpi pelin ulkoasua, pelimaailmaan kuvausta, pelimekaniikkaa ja tekee lopuksi yhteenvetoa siitä, mistä pelissä oikeastaan on kyse. Myös Helsingin Sanomat noteerasi Sotakarjujen julkaisemisen, kun Laura Hallamaa haastatteli Miska Fredmania. Haastattelussa käsitellään myös roolipelien julkaisemisessa tapahtuneita muutoksia ja roolipelaamisen houkuttelevuutta.

Pelityyliä ja roolipelaamisen luonnetta käsiteltiin useammassakin blogauksessa. Joel Sammallahti kirjoitti siitä, miten pelaamisen tyylilaji eli genre ei ole jotain, mistä päätetään etukäteen vaan jotain, mikä muodostuu pelaamisen aikana. Niklas Nylund puolestaan sukelsi blogauksessaan alkuperäislähteiden avulla Dungeons & Dragons -pelaamisen juurille 1970-luvulle. Chimaera-lehdessä julkaistujen skenaarioiden ja artikkeleiden perusteella voi tehdä päätelmiä siitä, millaista se vanhan ajan D&D-pelaaminen on ollut.

Hopeakettu-blogissa käsitellään foorumiroolipelaamista, jonka Roolipeli ei ole peli -blogauksessa käydään mielenkiintoista pohdiskelua tarinoiden ja pelien välillä. Perinteinen pöytäroolipelaaminenhan polveutui aikoinaan miniatyyripelaamisesta, mutta foorumiroolipelaamisessa tämä yhteys miniatyyripelaamiseen on jo oikeastaan olematon. Sonja Pöllänen puolestaan tarjoaa viime kuun blogauksessaan pelikuvauksen Aikojen tanssi -larpista, jota varten treenattiin liikuntasuorituksin ja jossa Pöllänen kertoo vaeltaneensa 31 kilometriä.

Roolipelitiedotuksessa on aiemminkin noteerattu roolipelaamista kuvaavien verkkosarjojen huomattava suosio (ks. tämä blogaus). Samanlaista pelaamisen nostamista näyttämölle on yritetty Suomessakin, mutta ainakaan Ropeconissa se ei ollut yleisömenestys: kuulemma kunniavieraana olleen Monica Valentinellin vetämää peliä oli seuraamassa vain muutama tyyppi. Nörttityttöjen blogiin kirjoittanut Elisa Wiik koittaa kuitenkin omien kokemustensa pohjalta selittää, mikä näissä toisten pelaamisen seuraamisessa viehättää. Artikkelin perusteella sarjan pelaajilla näyttää olevan keskenään kivaa ja pelaamisen intensiteetti tarttuu katsojaankin.

Emilia Leppälä kirjoitti Ropeconin blogiin Magic: the Gathering -pelin pelaamisesta ja etenkin pelikorttien kuvituksen voimaannuttavasta vaikutuksesta. Korteissahan on oma fiktio-osionsa ja pelin taustalla on kokonainen fantasiamaailma, joten tähän tarinalliseen puoleen viehtyminen ei sinänsä ole yllättävää. Leppälä arvostaa sitä, että korteissa on vahvoja naishahmoja ja ylipäänsä muutakin kuin ”lihaksikkaita, valkoisia sankarimiehiä”, koska Magicin pelaaja- ja tekijäkunta on muuttumassa monimuotoisemmaksi.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: