Roolipelitiedotus

Yhteinen suomalaisen roolipeliskenen tiedotuskanava

Haastattelussa Emi Maeda

Roolipelitiedotuksessa on tähän mennessä haastateltu 11 ihmistä, joista kymmenen on ollut pelisuunnittelijoita. Kyse on usein ollut näkyvyyden tarjoamisesta uusille roolipelijulkaisuille. Tämä on kuitenkin aika yksipuolinen näkökulma roolipelikulttuuriin, joten päätin valita seuraavaksi haastateltavaksi useampana vuotena Ropeconin pääjärjestäjänä toimineen Emi Maedan.

Kyselin häneltä pääjärjestäjän toimenkuvasta ja Ropeconin ohjelmasisällön muodostumisesta. Jotain tuli pohdittua Ropeconin tulevaisuudestakin.

Emi on Ropeconin suhteen varsin kokenut konkari. Hän on ollut mukana vuodesta 2005 asti, ensin ohjelmanjärjestäjänä ja sittemmin monissa eri tehtävissä. Pääjärjestäjänäkin hän on ollut kolmesti, viimeksi tänä vuonna. Ropecon on siis hänelle varsin tutuksi tullut tapahtuma.

Mikä saa sinut vuosi vuoden jälkeen ryhtymään Ropeconin järjestäjäksi?

Yksinkertaisesti: koska se on kivaa. Ropeconin tekeminen on hauskaa ja palkitsevaa, ja on aina siistiä olla tekemässä jotain sellaista, mikä tuottaa iloa ja viihdykettä muille ihmisille.

Mitä kaikkea pääjärjestäjä tekee Ropeconin eteen? Kuinka paljon työtunteja siihen kuluu?

Pääjärjestäjän työtunteja ei viitsi laskea, tulee paha mieli. Ei vaan: työtahti vaihtelee. Alkuvaiheessa, conitean toimintaa käynnistellessä sekä aivan ennen tapahtumaa on kiireisintä. Pääjärjestäjän tehtävänä on varmistaa, että Ropecon todella tapahtuu.

Tapahtuman järjestäminen alkaa tapahtumapaikan buukkauksella tai alustavan varauksen vahvistamisella ja päivämäärän päättämisellä sekä julkistamisella. Sitten jatketaan conin tekijöiden, eli conitean kasaaminen hakemusten ja täsmärekrytoinnin kautta. Sitten conitea ryhmäytetään sekä opastetaan työskentelytapoihin ja työtehtävän erikoisuuksiin viikonlopun mittaisessa seminaarissa, jonka pääjärjestäjät järjestävät. Tämän jälkeen pääjärjestäjät seuraavat tapahtuman tekemisen edistymistä, avustavat coniitteja, pitävät kokouksia, sammuttavat tulipaloja ja kategorisesti huolehtivat, että homma menee ns. putkeen.

Mitkä ovat suurimmat haasteet Ropeconin järjestämisessä?

Hyvien tekijöiden rekrytointi coniteaan, sisäisen tiedonkulun varmistus ja uusiin, yllättäviin tilanteisiin mukautuminen. Henkilörekryt ovat näistä oikeastaan helpoimmat – joka vuosi ollaan saatu erittäin hyviä ja osaavia tyyppejä coniteaan. Joskus jonkin tehtävän tekijän puuttuessa tai vaihtuessa joudutaan etsimään henkilöä vähän pidempään.

Tänä kesänä Ropecon järjestettiin jo 21. kertaa. Miten Ropecon on tapahtumana mielestäsi muuttunut vuosien varrella?

Ropecon on mielestäni monipuolistunut. Ropecon muuttuu monilla tavoilla ja monista syistä. Esimerkiksi perheellisten kävijöiden määrän kasvaessa on aiheellista ottaa tämä kävijäsegmentti huomioon.

Lisäksi yksi konkreettinen muutos on ns. pomppulinnaohjelma, eli jokavuotinen erityinen kevyt ohjelmanumero tai ohjelma-aktiviteetti, jonka tarkoitus on tarjota kaikille kävijöille hauskaa puuhasteltavaa. Pomppulinnaohjelmana on nähty ihan oikeaa pomppulinnaa, biitsiä, salaseuraseikkailua ja tänä vuonna sumopukupainia.

Mainitsit, että Ropecon on muuttunut ja erityylistä ohjelmaa kaivataan lisää. Entä perinteisiksi muodostuneet ohjelmanumerot, kuten luennot, aikataulutetut pelit tai tanssit: kohdistuuko niihinkin muutospaineita vai kantavatko perinteet edelleen?

Toki ohjelmasisällön tulee uudistua vuosittain. Uudistukset tulevat osin ohjelmanjärjestäjien omista inspiraatioista ja osin ohjelmaconiiteilta. Esimerkiksi vuosittain vaihtuva teema ohjaa sitä, millaista ohjelmasisältöä tuotetaan vuosittain. Tanssiaisten settilista ja opetettavat tanssit pyritään myös saamaan vaihteleviksi niin, että vuodesta toiseen ei vain tanssita samoja tansseja, vaan mukana on myös jotain vaihtelua ja uutta sisältöä.

Yksi selkeä muutossuunta on puheohjelman muuttaminen interaktiivisemmaksi: Ropeconissa voisi olla enemmän keskusteluja, joissa ohjelman osallistujat voisivat pohdiskella yhdessä jotain harrastuksen ilmiötä tai kysymystä. Tutustumisalue Kokemuspisteellä esiteltiin tänä vuonna pelejä ja pelituotteita, mutta siellä olisi voinut esitellä myös vaikkapa larppien metatekniikoita.

Voisi sanoa, että perusrakenne – että on tanssiaiset, on puheohjelmaa ja on tuttua ja kysyttyä ohjelmaa – säilyy samana, mutta sen asiasisältö vaihtelee.

Ropeconin ohjelmassa oli tänäkin vuonna kymmenittäin esitelmiä ja työpajoja varsinaisen pelaamisen lisäksi. Syntyykö koko ohjelmakattaus vapaaehtoisten ilmoittautumisten perusteella vai pyydättekö tiettyjä tahoja järjestämään jotain ohjelmaa?

Ohjelmaa haetaan sekä avoimella haulla että täsmähakemalla ohjelmanjärjestäjiä esimerkiksi järjestämään erityisesti teemanmukaista ohjelmaa. Ilmoitetun ja haetun ohjelman suhde vaihtelee vuosittain.

Ropeconin kävijämäärästä alati kasvava joukko on perheellisiä. Ropeconin on sanottu esimerkillisesti huomioineen lapsiperheet. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Käytännössä perheellisten kävijöiden tarpeet on alettu huomioida kunnolla vasta viime vuosien aikana. Tänä vuonna meillä oli lapsiystävällistä ohjelmaa, esimerkiksi satutunti sekä aktiviteetteja, jotka sopivat myös lapsille. Lisäksi meillä oli lastenhoitohuone, missä oli tarjolla rauhallista tilaa lasten syöttämistä varten. Otamme myös vastaan palautetta ja ideoita siitä, miten perheelliset kävijät voitaisiin jatkossa huomioida vielä paremmin.

Aina ajoittain roolipelifoorumeilla ja -blogeissa moititaan jotain Ropeconin järjestelyihin liittyvää asiaa. Järjestäjien vaivannäköä ei useinkaan osata arvostaa. Miten kritiikin kanssa jaksaa? Tuleeko kiitosta jotain toista kautta?

Ropeconissa on jaossa kävijäpalautekysely, johon voi vastata joko paperilla tai verkossa. Kävijöiltä ja työntekijöiltä tulee myös hyvää palautetta, joka kannustaa tekemään ensi vuonna vielä paremman conin.

Tapahtuman saama kritiikki on pääosin ollut asiallista ja rakentavaa – ainakaan itse en ole koskaan törmännyt mihinkään aiheettomaan ja todella negatiiviseen palautteeseen, jonka lukemisesta olisi tullut vain paha mieli. Myös kriittinen palaute on arvokasta, koska sen kautta tapahtumaorganisaatio saa tietää, missä voidaan parantaa seuraavalla kerralla.

Ropeconin perinteinen tapahtumapaikka Dipoli menee ensi vuonna remonttin. Edessä on siis tilojen vaihtaminen. Mitä muutoksia se saattaa aiheuttaa Ropeconiin?

Dipoli menee kyllä remonttiin, mutta sitä ennen on tarkoitus pitää vielä yksi Ropecon. Vastikään valitut vuoden 2015 pääjärjestäjät ovat linjanneet, että seuraava Ropecon järjestetään Dipolissa ennen sen remonttia, joten konkreettinen muutos ensi vuonna on tapahtuman ajankohdan vaihdos kesän alkupuoleen. Sisällöllisiä muutoksia ei välttämättä ole luvassa ollenkaan, poislukien viimeisen Dipoli-conin tunnelman mukanaan tuoma ainutlaatuisuus. Ajankohdan vaihdos aikaisempaan tarkoittaa luonnollisesti aikataulullisia muutoksia ja koko conin tekemisen kalenterin pompsauttamista nopeammaksi. Muuttunut ajankohta on myös haaste tapahtuman mainonnalle: saadaanko kävijät ja työvoima huomaamaan, että tänä vuonna con onkin aikaisemmin?

Tulevaisuudessa uudet tilat tarjoavat ainakin ohjelmasisällön kannalta haasteita ja mahdollisuuksia, kun tarjolla olevat tilat mahdollistavat erilaisia asioita. Kävijöille ja työntekijöille tarjottavat palvelut, kuten suihkut ja majoitus, pitää pystyä järjestämään jotenkin. On siis mahdollista, että suihkujonot saattavat olla pidemmät ja että saunaa ei ole yhtä runsaasti tarjolla kuin Otaniemessä. Kävijöiden ruokinta on myös oma haasteensa: onko aikanaan uudessa paikassa mahdollista järjestää hyvää kattausta ruokakojuja?

Kerro parhaasta Ropeconiin liittyvästä kokemuksestasi.

Ensimmäinen kerta on kuulemma se ikimuistoisin: 2005 olin tekemässä aulaohjelmaa. Oli tilattu kevyttä, pitkin päivää käynnissä olevaa viihdeohjelmaa nimeltä CONfusing CONtacts Juhla-aulan portaikkoon, missä olisi sekä asiaa että vähän hömppää. Kokemus oli hauska: ihan kuin oltaisiin pidetty radio-ohjelmaa ilman taajuuksia. Minulla ja aisaparillani Maria Petterssonilla oli hyvin vapaat kädet suunnitella ja päättää ohjelmamme aikataulusta ja sisällöstä, mitä kautta päädyimme mm. järjestämään aamujumppasession, tietovisan, erilaisten ohjelmanjärjestäjä- ja osallistujatahojen haastatteluja ja tekemään coninkävijän tiivistetyn tehopirtelön erilaisista aamiaisaineksista.

Yksi parhaista kokemuksista ja tuntemuksista tapahtuu kutakuinkin jokaisessa conissa, missä olen järjestämässä: se hetki juuri ennen kuin ovet avataan kävijöille. Dipolissa on kaikki kutakuinkin valmista, odottava tunnelma on korkealla ja vain kävijät puuttuvat. Sitten Ropecon vain tapahtuu, ja sunnuntaina kahdeksaan mennessä Dipolissa on taas hiljaista. Kaikki on purettu, pakattu, lastattu ja kuljetettu pois ja jäljellä on sellainen odottava haikeus. Tässä tämä taas oli, mutta ensi vuonna taas uudestaan.

Advertisements

2 responses to “Haastattelussa Emi Maeda

  1. Paluuviite:Ropecon 2015 jo toukokuussa | Roolipelitiedotus

  2. Paluuviite:Roolipelivuosi 2014 | Roolipelitiedotus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: