Haastattelussa: Ville Takanen ja Jukka Sorsa

Viime vuosina haastateltaviksi ovat päätyneet useat eri roolipeliskenen toimijat, mutta ainakin yksi parivaljakko joukosta vielä puuttuu.

Ville Takanen ja Jukka Sorsa ovat saaneet viime vuosina paljon aikaan: Pelilauta-foorumi, pelijulkaisut Hounds of the Sea (2009) ja Vihan lapset (2012) Myrrysmiehet-nimikkeen alla sekä tuoreimpana roolipelitiedotus Loki. On jo korkea aika kuulostella näiden miesten näkemyksiä roolipeliskenestä.

Olen monessa eri yhteydessä käyttänyt linjausta Takanen + Sorsa = Myrrysmiehet, mutta oikeasti Myrrysmiehet on ilmeisesti laajempi sakki pelintekijöitä?

Myrrysmiehet on kustannusosakeyhtiö, jonka pääomistajia olemme. Se ei ole sen enempää joukko ihmisiä kuin vaikkapa Pelgrane Press tai Steve Jackson Games. Pääomistajina ja aktiivisina skeneihmisinä olemme toki myös käytännössä yhtiön taustavaikuttajat.

Ironspine tunnetaan rennoista perinteisen sävyisistä peleistään, Burger Games taas huolella tehdyistä lisenssituotteista. Onko Myrrysmiehillä mitään erityistä linjaa, minkä tyylisiä pelejä teiltä kannattaa odottaa?

V: Myrrysmiehet pyrkii julkaisemaan laadukkaita, pelattavia ja kiinnostavia roolipelituotteita. Tietysti mun omat projektit on musta – yllättäen – kiinnostavia, joten jos niistä ikinä tulee mitään julkaistavaa luulen Myrrysmiesten olevan hyvä kanava niiden ulossaamiseksi.

J: Meille ei sinänsä ole vielä muodostunut mitään selkeää linjaa pelien teemojen tai mekaniikkojen suhteen. Teemme vähän mitä mieleen tulee ja koemme hyviksi peli-ideoiksi.

Myrrysmiehet on kustantanut uusintapainoksen Wille Ruotsalaisen Roudan maa (2006) -lähdeteoksesta. Voisiko joku muukin pelisuunnittelija saada teistä itselleen kustantajan?

Todennäköisesti helpommin kuin perinteisemmistä kustannusosakeyhtiöistä. Tosin kannattaa muistaa että Myrrysmiesten toimintaa rajaavat taloudelliset realiteetit – ja vaikka ymmärrämme markkinan kokoluokan, ei se tarkoita että pystyisimme tuottamaan tappiollisia pelituotteita.

Julkaisitte Hounds of the Sea -pelin vuonna 2009 suoraan englanniksi. Sitä on ollut saatavilla myös englanninkielisillä markkinoilla Atlantin takana. Miten ulkomainen myynti on sujunut?

V: Emme pelisuunnittelijoina tavoitelleet merkittävää ulkomaista yleisöä tai näkyvyyttä. Tähän nähden ulkomaiden myynti on mennyt fantastisesti. Myrrysmiesten kannalta Hounds of the Sea on myynyt melko pitkälti alkuperäisen kannattavuuslaskelman mukaisesti.

J: Käytännössä peliä on myyty ulkomaisille tutuille ja Multamäen Timon kautta on peliä mennyt englantilaisille pelikaupoille.

Tuorein pelinne on Vihan lapset (2012). Kertokaa niille, jotka missasivat julkaisutilaisuuden, millainen peli on kyseessä.

Vihan lapset on tieteiskauhuroolipeli, jossa pelataan suomalaisia vastarintasotilaita avaruusolioiden valtaamassa maailmassa. Peli on aika synkkä ja aiheiltaan suunnattu aikuisille pelaajille.

Vihan lapset -peliin loppusivuilla mainostetaan tulossa olevaa Pelinjohtajan opasta. Olen kuullut huhuja myös muista peliin liittyvistä julkaisuista. Millaiselta Vihan lasten tulevaisuus näyttää?

V: Työn täytteiseltä. Varsinkin pelinjohtajan oppaaseen vaadittu materiaalin läpikäynnin, tarkastamisen ja siistimisen määrä on melko huima. Vaikka vauhti on kova on vaikea sanoa missä välissä olemme valmiita tämän julkaisun osalta. Suuri kiitos Jukka Särkijärvelle, jonka panos kustannustoimituksen ja laaduntarkkailutyön saralla näyttäisi auttavan meitä eteenpäin merkittävästi.

J: Syksy on ollut yllättävän raskasta aikaa kirjoittamisen kannalta (menetin yhden kaverin pitkäaikaisen sairauden johdosta) ja materiaalia on todella yllättävän iso määrä. Onneksi Jukka tuli mukaan, joten maaliviivakin alkaa häämöttää horisontissa. Ennen Jukan mukaantuloa tuntui vähän, että projekti junnasi osittain paikallaan.

Olitte mukana perustamassa roolipelitiedotusblogi Lokia noin kuukausi sitten, joten kehitystyö on vielä käynnissä. Mitä siellä on tarjolla nyt ja millainen siitä tulee valmistuessaan?

V: Lokin perustajina voisi pitää Miska Fredmania, Tuomas Kortelaista, Jukka Sorsaa sekä Samuli Ahokasta, joiden ajatuksista Ropeconin keltsussa kaikki lähti liikkeelle. Nykymuotoon saattamisessa ovat auttaneet Antti Lax, Maija Hannula ja allekirjoittanut. Lokin alkuperäinen ajatus oli lyödä kunkin omat kirjoitukset sellaiseen paikkaan jolla olisi enemmän lukijoita kuin vaikkapa mun pelikehitysblogilla – josta en usko kenenkään edes kuulleen. Matkalla mukaan tarttui ajatus skeneuutisten ja skenen tapahtumien raportoinnista epämuodolliseen sävyyn. Sanomaani ei kuitenkaan kannata ottaa ainoana totuutena, sillä koko proggis on monella tapaa värikkään luoja-, ja tekijäjoukkonsa armoilla.

J: Jep. Alunperin piti tehdä vain yhteinen blogi, ja emme miettineet asiaa sen tarkemmin, että mille sivulle laittaisimme sen. Sittemmin Maijan tultua toimittajaksi blogille alkoi se saada ajatuksenkin tasolla verkkolehtimäisempää muotoa.

Mitä mieltä olette roolipeliskenen sisäisestä yhteistyöstä? Onko sille tarvetta tai onko aktiiveilla siihen halua? Voisitteko esimerkiksi kuvitella lähtevänne yhteiseen myyntipisteeseen Spieliin Lamentations of the Flame Princessin ja Arkkikiven kanssa?

V: Ulkomaanyhteistyölle ei sinänsä tällä hetkellä ole polttavaa tarvetta, koska HotS on ainoa niille markkinoille sopiva Myrrysmiesten julkaisu. Kotimaassa olemme tehneet yhteistyötä muun muassa Northern Realmsin ja Ironspinen kanssa, ja ei siitä ole haittaakaan ollut. Tietysti jos jokin oivallinen mahdollisuus avautuisi ulkomaankanavien suhteen, olisi aivan mahdollista että innostuisimme lähtemään mukaan.

J: Peliyhteistyöprojekteja ei ole vielä tehty. Odotan sellaisia mielenkiinnolla. Loki on yksi esimerkki yhteistyöprojektista, joka vaikuttaa jo nyt kannattavalta. Näkyvyys on ollut huomattavasti suurempaa kuin esimerkiksi mun omalla blogillani Sopertelua.

Ainakin Jukka on monessa eri yhteydessä tehnyt selväksi vihaavansa ”forgelaisuutta” ja julistautunut kuuluvansa ”antiforgelaiseen ritarikuntaan”. Mitä se vihattu ”forgelaisuus” oikein on ja miksi se on niin vihattavaa?

V: Forgelaisuudella tarkoitetaan tavallisesti amerikkalaista innovatiivista ja tiukkiin pelikonsepteihin keskittyvää ”uuden aallon” pelisuunnittelua, jonka syntyyn vaikutti voimakkaasti the Forge -niminen roolipelifoorumi. Varsinkin alkuaikoina kyseessä oli yksitotinen, itsekorostava ja muualla tapahtuneen pelien ja pelisuunnittelun kehityksen unohtanut suuntaus, jonka kannattajat korostivat kovaan ääneen suuntausta muita parempana. Minua itseäni ainakin harmittaa joidenkin tapojen tai tyylien tuputtaminen ainoana oikeana totuutena – kun roolipelaaminen taidemuotona on niin nuori, ettemme me pohjoismaiset pelaajat, saati kukaan muukaan voi vielä tietää mitä kaikkea tullaan näkemään tai oppimaan pelien ja pelisuunnittelun saralla. Uskon itse että tämä tuputtaminen teki ”forgelaisuudesta” negatiivisen leiman, ja sai monet pelaajat sivuuttamaan usein varsin toimivatkin uuden aallon temput ”forgelaisina”.

J: Aika pitkälti samat pointit kuin Vililläkin. Tuo ”antiforgelainen ritarikunta” on muuten minun ja Kortelaisen välinen läppä, jossa on toki totuuspohjaakin. Tai kuten Tuomas tiivisti asian paremmin ”nää oot Sope aika vittumainen jätkä intternetisä.”

Millainen toivotte suomalaisen roolipeliskenen olevan kolmen vuoden kuluttua vuonna 2015?

V: Avoin, värikäs ja salliva.

J: Vähintään yhtä aktiivinen kuin nykyään.