Roolipelitiedotus

Yhteinen suomalaisen roolipeliskenen tiedotuskanava

Haastattelussa: Wille Ruotsalainen

Mieleeni on jäänyt, kun osallistuin ensimmäistä kertaa Ropeconiin vuonna 2004 ja päädyin siellä pelaamaan Kultaneidon runo -nimistä skenaariota. Pelinjohtajana toimi Wille Ruotsalainen ja tajusin jo silloin, että tällä miehellä on pelinjohtamistaidot hallussaan.

Coni-pelinjohtamisen lisäksi Ruotsalainen on kirjoittanut useita artikkeleita Magus-roolipelilehteen ja julkaissut useamman ropeteoksen omakustanteena. Päätin haastatella häntä Roudan maan uunituoreen julkaisun tiimoilta.

Olet harrastanut roolipelaamista jokusen vuosikymmenen. Millaista oma roolipeliharrastamisesi on nykyään?

Vakioporukallla pelataan kerran kuussa täysimittainen illanistujainen. Siihen päälle pari kertaa vuodessa pelaan toisessakin porukassa, minkä lisäksi pelinjohtamista erilaisissa pelitapahtumissa. Kevätkaudella vedin yläkoulussa viikottaista roolipelikerhoa. Voisi sanoa, että keski-ikäisenä ihan ihmettelen, kuinka paljon ehdin pelaamaan. Määrän lisäksi laatu on tupannut olemaan ihan huippukamaa.

Olet myös toiminut pitkään aktiivisesti kotimaisessa roolipeliskenessä. Miten näet skenen muuttuneen sinä aikana?

Lyhyttä tai täsmällistä vastausta tähän on vaikea antaa. Naisia ainakin on omissa peleissä enemmän kuin 20 vuotta sitten, mutta kertooko se mitään skenestä. Ehkä kertoo. Kun pelautin 20 vuotta sitten random-pelaajille, suurin osa oli nuoria miehiä. Nyt roolipelikerhoni pelaajista melkein kaikki olivat tyttöjä.

Olet käyttänyt monessa roolipeliskenaariossasi muinaissuomalaista miljöötä. Mikä saa sinut palaamaan sen äärelle yhä uudelleen?

Siitä minkä tuntee on helppo kirjoittaa. Toisaalta muinaissuomalaisesta miljööstä on riittänyt ammennettavaa. Muinaissuomi myös antaa aivan eri tavalla helpon ja uskottavan maailman tässä maassa järjestettäviä live-pelejä ajatellen.

Ensimmäinen Roudan maa -niminen teoksesi oli vuonna 2004 julkaistu fiktiovetoinen maailmalähdeteos. Myrrysmiehet kustansivat siitä uusintapainoksen vuonna 2010. Miksi päätit liittää tähän uuteen laitokseen säännöt mukaan ja miten päädyit juuri HeroQuestin sääntöihin?

Minulta on pyydetty sääntöjä Roudan maahan uudelleen ja uudelleen. Sopivien sääntöjen löytäminen vain vei kymmenen vuotta. Olen pelauttanut Roudan maassa usealla eri systeemillä ja kokeillut monta eri itse tehtyä versiota, mutta mikään niistä ei tuntunut toimivan tarpeeksi joustavasti ja nopeasti.

HeroQuestin järjestelmä tarjosi toimivan tavan Roudan maan skaalalle ilman tasopohjaista systeemiä. Osa pelaajista haluaa pelin olevan sillinpään järsimistä takatalven tappaessa hahmojen karjan, toiset taas tahtovat laskeutua jättiläiskotkalla pitkätalon harjalle. HeroQuest mahdollistaa molemmat ilman tasoja ja kestopisteitä. Nykyään pelaan ja pelautan pelejä myös siten, että kyse on enemmän valinnoista ja psykologiasta ja vähemmän taktisen kartan taistelusta. HeroQuestissa taistelun alkaminen ei tarkoita pelin hidastumista, vaan yleensä joku vuotaa verta heti. Pidän myös siitä, kuinka siinä taistelut eivät ole kestopisteiden hivuttamista kohti nollaa, vaan todennäköisempi tulos on haavoittuminen niin pahasti, ettei pysty jatkamaan.

Miten nyt julkaistun Roudan maa -roolipelin miljööosuus eroaa aiemman Roudan maa -lähdeteoksen vastaavasta osiosta?

Edellisissä laitoksissa maailmakuvaus kattoi 17 sivua. Nyt sen mitta on 48 sivua. Merkittäviä paikkoja on kuvattu enemmän ja maakuntien johtohahmoja, linnoituksia ja roolipelejä varten tarvittavia ideoita on rutkasti enemmän. Jos olet ihmetellyt, missä ovat Korelan, Sortovalan tai Kolin kuvaukset, niin ei tarvitse enää ihmetellä. Kuvattu maailma on sama, mutta siinä missä edelllisen laitoksen lähdekirja antoi siitä näytteen, tällä kertaa kyseessä on laaja opas.

Roudan maa on viidenkympin hintalapullaan kotimaisten roolipelien kalleimmasta päästä. Mistä korkea hinta muodostuu?

No ei hinta ole kuin 42 €. Kirja painaa 700 grammaa, joten postikulujen osuus vasta vie viiteenkymppiin. Hinta olisi huomattavasti alhaisempi, jos olisin julkaissut sen vanhaan hyvään tapaan mustavalkoisena. Haluasin kuitenkin tehdä kartoista muutakin kuin tunnelmakuvitusta ja meikäläisellä vesistömäärällä se tarkoitti värejä. Lisäksi moni tämän vuosikymmenen teos on varmistettu joukkorahoituksella. En tahtonut kerätä pelaajien rahoja etukäteen, mikä nostaa hiukan hintaa.

Nykyään monet kotimaiset ropesuunnittelijat ovat suunnanneet kansainvälisille markkinoille. Itse olet kuitenkin tehnyt kaikki roolipelijulkaisusi (Roudan maa 2004 & 2016 ja Punaiset hiekat 2011) suomeksi. Miksi?

Olen kai kansallisromantikko. Tosin seuraava julkaisu voi olla poikkeus…

Roolipelien markkinointia voi pitää kotimaisen skenen hankalana pullonkaulana. Millaisia markkinointisuunnitelmia sinulla on Roudan maan varalle?

Ropeconissa peliä pääsee testaamaan ainakin Viljakkkalan vihat -seikkailussa. Ja ennen Ropeconia Roudan maahan pääsee tutustumaan Hämeenlinnassa Todellisuuspakolaiset ry:n peliviikonloppuna. Eniten luotan kuitenkin patoutuneeseen kysyntään. Moni on pitänyt edellisestä ja tämä kirja on parempi.

Monella pelisuunnittelijalla on pöytälaatikossaan jokaista toteutunutta projektia kohden monta muuta keskeneräistä työtä. Millaisia pelijulkaisusuunnitelmia itseltäsi löytyy?

Olen pitkään halunnut tehdä 1920-luvun Suomeen sijoittuvan seikkailukokoelman Call of Cthulhu -roolipeliin. Pohjatyö on tehty, mutta yllättäen löysin appiukkoni kuolinpesän vintiltä hänen isänsä nuoruudessaan keräämää kansatieteellistä kokoelmaa. Näiden aikalaiskäsikirjoitusten lukeminen on tarjonnut häiritseviä lisätietoja. Toisaalta käsinkirjoitettujen muistiinpanojen lukeminen on hidasta.

Toinen laatikkoprojekti on seikkailukokoelma Roudan maahan. Se ei vaatisi kuin vähän toimitustyötä ja paljon taittamista.

Parasta mainosta pelille on päästä itse pelaamaan sitä. Toiseksi parasta on kuulla millaista sisältöä muut ovat saaneet siitä irti. Kerro jokin mieleenjäänyt pelikokemuksesi Roudan maan parissa.

Viimeisessä pelitestissä säännöt altistettiin todella koetukselle ja pelaajilla oli hahmoina vähänläntiä hiisiä ja hirmuisia metsänpeikkoja. He olivat saaneet satimeen ihmisen, jonka jalka oli katkennut ja joka väitti tietävänsä tien Ilmarisen hopea-aarteen luo. Hiisinoita onnistui muuttamaan toisen pelaajan peikkohahmon loitsullaan poroksi, jotta vahingoittunutta ihmistä olisi helpompi kiskoa vetopulkassa. Kukaan ei huomannut kertoa tästä seurueen toiselle peikolle, joka lähti nuolen lailla jahtaamaan poroa ja söi sen.

Mutta näitä voisin kertoa loputtomiin: tarinoita sankari Mieloosesta, joka ei tarvinnut seikkailuilleen enempää kuin yhden nuolen, Terho Karvasesta, joka kalevalaisena jäsenenoikaisijana vakuutti milloin kenetkin häntä uhkaavista niukahduksista ja taudeista. Puhuvasta miekasta Suvunsurmasta ja siitä, kuinka hän kieltäytyi tottelemasta vähäpätöisiä miekkamiehiä ja suostui vain uskottavan äidin käsiin. Sampsa Luotoisesta nuijimasssa hylkeitä tai uskottavuuskriisin kanssa painiskelevasta parrattomasta tallitonttu Kakesta.

Lisätietoa Roudan maa -pelistä: Pelilauta-foorumin keskusteluketju

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: