Haastattelussa: Risto Hieta

Risto Hieta on kotimaisen roolipeliskenen tuotteliain ja pitkäikäisin roolipelisuunnittelija. Tällä hetkellä hänen uusin pelinsä Syöksykierre-Nick on joukkorahoitusvaiheessa. Päätin haastatella miestä pelisuunnittelusta, kotimaisesta roolipeliskenestä ja tästä uusimmasta projektista.

Olet suunnitellut ja julkaissut 30 vuoden aikana parikymmentä eri roolipeliä (ks. listausta Hiedan kotisivuilta). Mikä saa sinut ryhtymään pelisuunnitteluun kerta toisensa jälkeen?

Jotenkin niitä ideoita vain aina tulee kaikenlaisista kokemistani ja lukemistani asioista. Lisäksi tietysti pelintekeminen ja pelaaminen vaan ovat niin mukavia harrastuksia. Julkaistujen lisäksi olen tehnyt monin verroin enemmän pelejä omaan käyttöön, omissa peliporukoissani pelattaviksi. Sieltä löytyy monia varsin hauskoja systeemejä sekä ropeissa että korttipeleissä.

Onko sinulla jokin tietty tapa tai tyyli, jolla suunnittelet pelisi?

Huh. Ensin tulee idea, milloin mistäkin. Joskus jostain kokemuksesta, joskus kirjasta, joskus toisesta pelistä. Sitten pyörittelen sitä ja mietin, millaisen pelin asiasta voisi tehdä. Millainen peli tuntuisi itsestä mukavalta pelata. Minulle on tärkeää alkaa jo varhaisessa vaiheessa tekemään jotain konkreettista; kirjoittaa sääntöjä, suunnitella kortteja tms. Ihan pelkkä päässä ideointi ei pelkästään riitä, toki tämäkin riippuu ihan pelistä. Omaan käyttöön tulevia pelejä harvoin pelitestaan mitenkään, muuten kuin ehkä itsekseni. On hauskempaa kun pelaajat saavat eteensä pelattavan pelin eivätkä mitään kehitysversiota.

Mikä on pelisuunnittelun ja -julkaisemisen vaikein osa?

Suunnittelussa ei oikeastaan mikään ole vaikeaa. Tietysti jos koettaa keksiä jotain aivan uutta, mitä ei kukaan ole aiemmin tehnyt, voi saada päänsärkyä. Muuten aika selkeästi hankalinta on saada peli markkinoille ja kustannettua. Siksipä moni hieno korttipelinikin vain odottelee, että jostain putkahtaa joku joka haluaa sen kustantaa.

Olet töissä Fantasiapelien liikkeessä. Miltä roolipelien menekki Suomessa näyttää pelikaupan näkökulmasta?

Monen vuoden ajan on ropemarkkinoilla ollut kovin rauhallista. Tietokonepelit veivät aikoinaan suuren osan potentiaalisista pelaajista, eikä tilanne varmaan kovasti tule muuttumaan. Nykyajan ihmisistä harva jaksaa keskittyä mihinkään niin pitkään kuin sääntökirjan lukeminen vaatisi. On niin paljon helpompaa istahtaa ruudun ääreen tai ottaa tabletti käteen ja laittaa tankit paukkumaan. Onneksi sentään monet fiksut ihmiset ovat oppineet huomaamaan, mitä mahtavia mahdollisuuksia hienot lautapelit tarjoavat.

Pelisuunnittelun lisäksi olet osallistunut moneen roolipelikulttuurin projektiin, kuten roolipelilehtien tekemiseen. Miten kotimainen roolipeliskene on muuttunut vuosien saatossa?

Jaa-a, hankalahko kysymys. Ainakin ropeilu on tullut tunnetummaksi ja se on tietysti hyvä asia. Harrastajia on tullut lisää pois jääneiden tilalle ja sitä myöden pelaajakanta kokee luonnollista uudistumista. Toisaalta samanaikaisesti monet ennen rennot asiat ovat muuttuneet jotenkin asiallisemmiksi tai peräti totisemmiksi. Tämä koskee niin pelejä, niiden tekemistä kuin pelaajayhteisöäkin.

Välillä eri forumeita lukiessa mietin hämmentyneenä, miten me ihmiset olemme ennen tulleet toimeen toistemme kanssa. Nykyään kun tuntuu vähän siltä, että jos pieraisee väärään suuntaan, niin kohta on niskassa syyte ilman saastuttamisesta ja ilmastonmuutoksen alullepanosta. No, kaikki muuttuu, eikä vanhoja hyviä aikoja kannata liikaa haikailla. Parempi kai koettaa sopeutua tähän uuteen hyvään aikaan ja pitää ilmat mahassaan.

Olen kuullut, että pelaatte aktiivisesti kaveripiirissänne. Millaisia pelejä ja kuinka usein pelaatte?

Ropeporukallamme olemme pelanneet säännöllisesti kerran viikossa kohta 30 vuoden ajan. Toki loma-ajat sun muut tauot huomioiden. Aikoinaan keskityimme ihan roolipelaamiseen, nykyisin pelaamme etupäässä pieniä, kevyitä lauta-ja korttipelejä. Ei ropejakaan ole unohdettu, mutta peli-iltamme eivät nykyisin kestä kahdeksaa tuntia kuten joskus ennen. Oma porukka toimii myös hyvänä testialustana tekemilleni peleille. Näiden oman peliporukan pelaamisten lisäksi pelaamme varsinkin erilaisia tekemiäni seurapelejä monien eri ystävien kanssa säännöllisen epäsäännöllisissä peli-illoissamme.

Uusin pelisi on nyt joukkorahoitusvaiheessa. Mistä sait idean Syöksykierre-Nick -roolipelin tekemiseen?

Idea tuli juuri siten kuin minulle monesti käy: ihan sattumalta. Puolisoni osui jotakin tietoa netistä hakiessaan sivulle, jossa oli vanhoja suomalaisia tivoli- ja sirkusmainoksia (jotka eivät edes mitenkään liittyneet haettavaan asiaan). Hän luki sieltä minulle muutamia hauskoilta kuulostavia ilmoituksia. Yhdessä mainittiin esiintyjänä huikea ilma-akrobaatti Syöksykierre-Nick. Nimihän oli mahtavuudessaan niin hauskaa, että siitä tuli oitis mieleen pelin tekeminen aiheesta. Aiheeksi muotoutui aika itsestään sankaritarinoiden kertominen, niitähän tuollaisilla Nickeillä varmasti riittää.

Monissa suunnittelemissasi peleissäsi on jokin keskeinen sääntöidea, jonka ympärille peli rakentuu. Millainen keskeinen mekaniikka tässä uusimmassa pelissäsi on?

Koska kyseessä on aika puhtaasti tarinointiin liittyvä peli, siinä ei ole mitään erityisen mullistavaa sääntöviritystä. Sen kantava idea on rohkaista ihmisiä luomaan uskomattoman kuuloisia sankaritarinoita yhdessä kertoen. Itse asiassa Syöksykierre-Nick ei ole varsinainen peli, koska siinä ei pelata voitosta tai pisteistä. Pikemminkin se on roolipelimäistä tarinankerrontaa.

Syöksykierre-Nick -pelisi julkaisemisen yhteistyökumppanina on Daniel Neffling (ks. miehen blogi Crypt of Rabies). Miten päädyitte tekemään yhteistyötä?

Yksinkertaista. Kerroin ideastani Facebookin Roolipelaajien Suomi -ryhmässä ja Daniel ilmoitti halukkuudestaan kustantaa se. Aiemmin olimme tehneet toimivaa yhteistyötä Jokaisen roolipelaajan saatananpalvontaoppaan kanssa, joten uskon hänen hoitavan tämänkin projektin kunnialla maaliin.

Kerro jokin esimerkki, millaisia tarinoita Syöksykierre-Nick -roolipeliä pelaamalla syntyy.

Tarinoiden on tarkoitus olla sen verran pitkiä, että tähän on ehkä turha koko kertomusta väsätä. Osallistujat valitsevat ensin tapahtumien aikakauden ja luovat sitten itselleen siihen sopivat kertojahahmot. Pelitilanne voisi olla vaikka jokin aurinkoinen päivä joskus 1960-luvun Kaliforniassa. Vanhat ystävät kokooontuvat muistelemaan muutamaa vuosikymmentä aiemmin tekemiään urotekoja. Mukana voisivat olla vaikka haiden pyydystäjä, rannikkovartija, filmiyhtiön stunthenkilö sekä kilpaveneilijä.

”Muistatteko vielä, kuinka silloin kevätmyrskyn aikaan olin lähtenyt yksin matkaan? Isojen aaltojen keskellä onnistuin kokemukseni avulla pitämään pienen veneeni kurssissa kun yhtäkkiä tunsin sen törmäävän johonkin. Keskellä merta ei voinut olla mitään kiinteää estettä, sen tiesin. Kumarruin varovasti laidan yli katsoakseni olinko osunut johonkin uppotukkiin. Samassa kun kasvoni kurottuivat veneen reunan yli, kohtasin valtavan hain ammottavan kidan aivan edessäni. Keikahdin nopeasti taaksepäin turvaan. Näin merten kammotuksen vain tuon lyhyen välähdyksen ajan, mutta voisin vaikka vannoa, että se oli se sama pirulainen, joka oli päässyt minulta karkuun viikko aiemmin, kun olimme liikkeellä isolla aluksella. Nyt tilanne oli tasoittunut; veneeni oli varmaan lyhyempi kuin tuon julma peto, joka juuri pyörähteli jossakin allani minua vaanien…”