Roolipelitiedotus

Yhteinen suomalaisen roolipeliskenen tiedotuskanava

Skenessä puhutaan: lokakuu 2017

Tuttuun tapaan koostan jälleen edellisen kuukauden kuumimmat puheenaiheet isoimmista roolipeliaiheisista Facebook-ryhmistä (Roolipelaajien Suomi sekä Suomi Larp) ja skenetyyppien blogeista (ks. Blogosfääri). Osa blogauksista tulikin käsiteltyä jo viime kuun koosteessa, mutta tähänkin riitti vielä pari roolipeliarviota. Facebook-keskusteluissa puolestaan etsittiin kovasti pelinjohtajien vertaistukea.

Miten teillä pelataan?

Aihevalikoima eniten kommentteja keränneissä Facebook-keskusteluissa on tuttuun tapaan laaja: pelisuosituksia, kuvia kokoelmista, kokemuksia peliharrastuksesta ja humoristisia kevennyksiä. Tällä kertaa mukana näkyy olevan kuitenkin poikkeuksellisen paljon ”miten teidän pelipöydissänne on ratkaistu tällainen ongelma” -tyyppisiä avauksia. Se kuvastanee sitä, että joukossa on myös uusia harrastajia, joille tällainen vertaistuki on vallan arvokasta.

Peliarvosteluita ja larppaamisen vaikeutta

Noteerataanpa ensimmäisenä, että Mikko Kallion luotsaama Pathfinder-vetoinen hirviökisa on päättynyt ja voittajaksi nousi Kim Frandsenin kirjoittama hautadryadi. Kotimaiset tekijät eivät tänäkään vuonna päässeet edes viiden parhaan joukkoon (ks. finalistit tästä).

Ropeconin jälkeen blogeissa on näkynyt uusien roolipelien arvioita. Tällä kertaa arviot eivät koske Ropeconissa julkaistuja pelejä, mutta pääasiassa tuoreita teoksia kuitenkin.

Kotimaisten roolipelien uutisiin kuuluu muuten sekin, että uuden painoksen myötä Mike Pohjolan seikkailuroolipeliä Myrskyn sankareita on taas saatavilla. Hieman yllättäen tieto uudesta painoksesta ei löydy pelin kotisivuilta, vaan jälleenmyyjänä toimivan Pelikryptan blogista.

Larppaamisen puolella viimeaikaiset blogaukset näyttävät käsittelevän larppaamisen vaikeutta. Marko Taiminen kirjoitti Lokiin artikkelin, joka kuvaa larppipelinjohtajan huolta ja stressiä pelin onnistumisesta. Myös viime Ropeconissa Kultainen Lohikäärme -palkinnon saanut larppivaikuttaja Johanna Koljonen mainitsee haastattelussa kantavansa huolta etenkin pelinjohtajien jaksamisesta. Epäröinti omasta riittävyydestä ei kuitenkaan koske vain pelinjohtajia. Sveitsiläinen Jasmin Räbsamen, joka kävi pelaamassa Vaasassa hylätyssä huvipuistossa järjestetyssä Freakshow-larpissa, kuvaa raportissaan myös omia hyljätyksi tulemisen pelkojaan.

On mielenkiintoista verrata Sonja Pölläsen Immersio 360 -blogiinsa kirjoittamaa seitsenvaiheista ohjeistusta larppihahmojen kirjoittamisesta ja Lauri Maijalan Redemundin kiltablogiin laatimaa kampanjasuunnittelua. Larppihahmojen suunnittelu sisältää taulukointia, ideoiden keräämistä googlettamalla ja tarkistuslukemista. Maijala puolestaan etsii skenusuunnittelun vähimmäismäärää.

Näin pöytäpeliharrastajan näkökulmasta tuntuu erikoiselta, että juuri larppipelinjohtajat kantavat niin paljon huolta pelaajien kokemuksesta, koska heillä on paljon vähemmän mahdollisuuksia vaikuttaa siihen kuin pöytäpelikollegoillaan. Tuntuisi luontevalta odottaa nimenomaan larppaajien ottavan enemmän vastuuta omasta viihtymisestään pelissä, koska larppi-PJ ei voi paimentaa pelaajiaan samalla tavalla kuin pöytäpelissä. Ehkä juuri se, että larppi tapahtuu isolta osaltaan PJ:ltä salassa, nostaa epäilyksiä pelaajien viihtyvyydestä. Pöytäpelissähän pelinjohtaja saa jatkuvasti välitöntä palautetta pelaajiltaan vähintään kehonkielen välityksellä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: