Roolipelitiedotus

Yhteinen suomalaisen roolipeliskenen tiedotuskanava

Haastattelussa: Ville Vuorela

Praedor (ks. pelin kotisivu), joka on eräs myydyimpiä kotimaisia roolipelejä, on saanut viime vuosina uutta nostetta, kun pelintekijä Ville Vuorela on julkaissut siihen pari lähdeteosta. Salaisuuksien kirjan (2016) aiheena ovat Jaconian uskonnolliset ja noituuteen perustuvat riitit sekä taitavien hahmojen erikoiskyvyt. Kirottu kirja (2017) puolestaan käsittelee Borvariaan suuntautuvia seikkailuita.

Utelin vähän paitsi lähdeteosten tekemisestä ja niiden saamasta vastaanotosta, niin myös Vuorelan omasta suhtautumisesta monimuotoiseen Praedor-materiaaliin.

Viime vuosina on julkaistu paljon Praedor-kirjallisuutta, kuten Koston kukkulat, Taivaan suuri susi ja Kirotun maan ritari. Mikä näistä teoksista on mielestäsi kiinnostavin tai sopii parhaiten omaan Jaconia-näkemykseesi?

Noh, omaan Jaconia-näkemykseeni sopii tietysti parhaiten Käärmetanssija. Petri Hiltusen Taivaan suuri susi on erikoisasemassa ja muuttaa koko pelimaailmaa. Yleensäkin Petrin teokset sanelevat sen ”todellisuuden”, jossa meidän muiden kertomukset tapahtuvat. Erkka Leppäsen Kirotun maan ritari vastasi myös hyvin omaa Jaconia-käsitystäni.

Sen sijaan Jaakko Alamikkulan Koston kukkulat tuli yllätyksenä. Se on pohjimmiltaan sotaromaani. Me muut olimme tuudittautuneet ajatukseen valtakuntien välisestä rauhasta, mutta Jaakko keksi itselleen sodan ja kirjoitti siitä, ja se toimi todella hyvin. Koston kukkulat ravisteli omaa näkemystäni Jaconiasta aika tavalla.

Praedor-roolipeli julkaistiin alunperin vuonna 2000. Millaista oma Preador-pelaamisesi on ollut vuosien varrella?

Vedän pitkiä, usein vuosiakin kestäviä kampanjoita. Silloinen Praedor-pelaus alkoi pelitestauksesta ja kesti n. vuoteen 2005 asti, jolloin aloin siirtyä Stalkeriin ja peluutin muitakin pelejä. Kiinnostuin Praedorista uudelleen kun Petri kertoi Taivaan suuren suden olevan tulossa. Olin jo 2000-luvun puolella lukenut käsikirjoituksen, mutta pelkäsin koko projektin hautautuneen.

Melkein viisi vuotta siinä meni ja noiden vuosien aikana pelattiin ”Verivartio”-kampanja, joka toimi pelitestauksena suurelle osalle sitä materiaalia, jota nyt ilmestyy lisäkirjoina (erityisesti Salaisuuksien kirjassa). Innostukseni Praedoriin on säilynyt, joten sen jälkeen on pelattu kaksivuotinen ”Katkeran virran maa” (jossa pelitestattiin monia Kirotun kirjan konsepteja) ja kohta alkaa ”Warthin varjot”, joka toimii samalla pelitestauksena uudelle lisäosalle.

Mikä pelikokemus Praedorin parissa on jäänyt itsellesi erityisesti mieleen?

Oi, niitä on monia ja siitä suuri kiitos erinomaisille pelaajilleni. ”Käärmetanssijassa” kameo-roolin tehnyt kääpiökasvuinen Manos ja hänen traaginen romanssinsa on yksi parhaista, mutta sillä on kilpailijoita. ”Segirin verihäät”, ”Musta Mies”, ”Selfialainen Tuomiopäivä” jne. Pelaajat vitsailevat minun peluuttaneen Game of Thronesia jo vuosia ennen kuin kukaan tiesi sarjasta mitään.

Olet kirjoittanut Praedoriin sekä pelimateriaalia (Praedor-roolipeli, Salaisuuksien kirja, Kirottu kirja) että kirjallisuutta (Vanha koira, Käärmetanssija). Kumman tekeminen on itsellesi antoisampaa?

Molemmissa on puolensa, mutta jos pitäisi käsi sydämellä vannoa, niin kaunokirjallisuuden. Tosin kysypä uudestaan juuri silloin kun on paha writer’s block päällä tai en keksi miten kirjoittaisin sankarin ulos ahdingostaan…

Millainen työskentelyprosessi Salaisuuksien kirjan ja Kirotun kirjan tekeminen oli? Mistä esimerkiksi hankit inspiraatiota tai teitkö pelitestausta?

Istun alas ja alan kirjoittamaan kun inspiraatio iskee, ei siinä sen kummempia salaisuuksia ole. Inspiraatiota voi pitää yllä lukemalla itse kirjoja, musiikilla, pelaamalla sopivanlaisia videopelejä ja katsomalla audiovisuaalista viihdettä ja dokumentteja. Mutta sen enempää kirjat kuin lisäosatkaan eivät synny ilman, että laittaa aikaa syrjään, istuu alas ja alkaa takoa alasinta/näppäimistöä. Se ei ole, eikä voisikaan olla aina kivaa.

Mitä pelitestaukseen tulee, niin sellaiset sääntömuutokset ja elementit, jotka ovat muotoutuneet talonsäännöiksi jo kauan sitten, eivät erillistä testausta tarvitse. Samoin pelkkä maailmatietous ja taustatarina onnistuu ilman testausta (joskin niitä on sitten hyvä pyöritellä muiden kirjoittajien kanssa). Sen sijaan radikaalit konseptit kuten noituus tai monet hirviöiden käsittelyyn liittyvät asiat Kirotussa kirjassa on hahmoteltu ja testattu edellisten kampanjoitten aikana.

Mikä oli vaikeinta näiden lähdeteosten tekemisessä?

Salaisuuksien kirjassa oli kokonaan uusia sääntöelementtejä, enkä ole vieläkään täysin tyytyväinen noituuden käsittelyyn, erityisesti riivauksen suhteen. Liikaa numeronmurskausta. Henkilökohtaisesti haluaisin antaa hahmoille myös vähän enemmän valtaa tekemisiinsä riivauksen aikana, mutta voin vain puskea Petrin asettamia rajoja vastaan, en rikkoa niitä.

Kirottu Kirja oli siihen verrattuna helppo kirjoitettava ja vaikeus oli materiaalin määrässä (ja sitä onkin ihan hirvittävästi). Lisäksi en pidä pelinjohtajan ohjeistuksen kirjoittamisesta, koska minusta aina tuntuu että kohtelen lukijaa niin kuin hän olisi idiootti. Stalker-roolipeli on kuitenkin opettanut minulle sen tärkeyden ja Praedorin sääntökirjassa pelinjohtamista koskeva osuus on häpeällisen puutteellinen.

Kotimaisiin roolipeleihin ei juurikaan ole julkaistu lisäosia, ilmeisesti kysynnän pienuuden vuoksi. Millaisia määriä Salaisuuksien kirja ja Kirottu kirja ovat tähän mennessä myyneet?

Salaisuuksien kirjaa tehtiin 200 kappaletta ja se on nyt myyty loppuun. Tutkin pian jälleenmyyjien kiinnostusta ja päätän sen perusteella otanko uuden 100 kappaleen painoksen vai lyönkö sen suoraan PDF:ksi. Kirottua kirjaa tehtiin 300 kappaletta ja sitä on 68 jäljellä tässä vaiheessa (eli myynnin ja ilmaiskappaleiden jälkeen). Se on toki ollut myynnissä vasta kuukauden.

Kirottu kirja on koepallo sen suhteen, että kannattaako sittenkin ottaa 300 kappaleen painoksia. Jos kannattaa, niin voi olla että kovakantisuus on tullut Praedorin lisäkirjoihin jäädäkseen.

Onko lisäosien julkaiseminen lisännyt Praedor-sääntökirjan myyntiä tai muutoin lisännyt kiinnostusta emopeliä kohtaan?

On. En osaa nyt suoralta kädeltä arvioida kuinka paljon, koska Praedor on ollut siitä erikoinen tapaus, että pitkän hiljaisuudenkin aikana (2006-2015) se myi vähintään kirjan kuukaudessa ja vähän päälle PDF:inä. Ropeconissa hujahti eri jälleenmyyjien kautta useamman kymmentä. Nykyinen painos on kohta lopussa ja sitten täytyy laittaa mietintämyssy päähän. Lisäksi PDF:iä menee nyt kaupaksi useampi kuukaudessa.

Yleensä pelintekijät haluavat tuotteitaan mahdollisimman laajasti myyntiin. Kirotun kirjan ohessa julkaistuja Seikkailukortteja saa kuitenkin vain Pelikryptasta (linkki myyntisivulle). Miksi teit tällaisen sopimuksen Pelikryptan kanssa?

Seikkailukorttien valmistushinta oli varsin kallis (ja jos operaatio joskus toistuu, olen fiksumpi). Pelikrypta suostui hyvin alhaiseen katteeseen, mikä mahdollisti korttipakkojen myymisen kahdellakympillä.

Onko sinulla suunnitelmia vielä muiden Prador-roolipelin lähdeteosten tekemisestä?

Olen sopinut itseni kanssa, että niin kauan kuin innostusta riittää ja pääsen omilleni näiden lisäosien kanssa, sellainen ilmestyy vuosittain. Kirotun kirjan suhteen ehdot ovat täyttyneet, joten jos pakottavia esteitä ei tule, vuoden 2018 Ropeconiin ilmestyy uusi Praedor-lisäkirja, työnimeltään ”Varjojen kirja”. Siitä voi kuulla lisää esim. Traconissa. Hitpointtiin mennessä siihen lienee jo kuviakin.

[Vuorelan voi tavoittaa Tampereella Traconissa sunnuntaina 10.9. klo 12 Burgerin Kahvihetki -nimisessä keskustelutilaisuudessa. -toim. huom.]

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: