Yhteinen suomalaisen roolipeliskenen tiedotuskanava
Sami Koponen 23.7.2010
viim. muok. 2.5.2011
Huhutaan, että roolipelaajien määrä olisi vähentymässä. Uusia harrastajia ei tule entiseen malliin ja monet vanhemmat pelaajat lopettavat perhe- ja työkiireiden vuoksi. Minusta tämä on valitettavaa, koska roolipelaaminen on hieno harrastus. Niin hieno, että kerron, miksi sinunkin kannattaisi alkaa harrastaa roolipelaamista.
Hamalilla ei ollut helppoa. Ritarikapteenina hänen tehtäviinsä kuului ristiretken johtaminen. Hamal oli kuitenkin jo menettänyt uskonsa ristiretkien tuloksellisuuteen: Viholliset olisivat muureilla tulevanakin syksynä, ponnistelivatpa he miten paljon tahansa. Sitä paitsi hänen ainoa tyttärensä oli ajautunut ongelmiin torjutun kosijan kanssa. Velvollisuus ja rakkaus taistelivat Hamalin sydämessä. Päädyin lopulta siihen, että hahmoni Hamal lähti johtamaan sotajoukkoja. Hän ei enää koskaan palannut takaisin kotiin.
Cortezin pelaaminen ei ollut yhtä koskettavaa kuin vaikeiden valintojen tekeminen Hamalin tarinassa, mutta aivan yhtä viihdyttävää. Cortez oli jättänyt kotiplaneettansa taakseen osoittaakseen olevansa galaksin paras palkkionmetsästäjä. Hänen kauttaan pääsin pohdiskelemaan mikä olisi paras tapa neutraloida terroristien leiri. Pelissä kävi ilmi, että paraskaan suunnitelma ei näytä kestävän toteuttamista ja että bluffaaminen on paras tapa päästä tyrmästä pakoon, vaikkakin käsipuolena.
Pelinjohtamisessa on omat ilonsa. On hieno nähdä, miten onnistuu kutomaan eri hahmojen tarinat yhteen ja jakamaan puheenvuoroja niin, että kaikki saavat osallistua yhteiseen tarinankerrontaan. Etelämantereella asuvista pingviineistä kertovassa pelissä ohjasin vain muutamaa sivuhahmoa, mutta nämä riittivät antamaan pelaajien hahmoille riittävästi sosiaalista ympäristöä, jossa tehdä valintojaan. Huolehdin siitä, että yhden pelaajan päätös asettaa hahmonsa suojelemaan pientä untuvikkoa johti väistämättä ongelmiin toisen pelaajan hahmon kohdalla. Tämän jälkimmäisen hahmon piti näet napata tuo poikanen osoittaakseen ihailemalleen erakolle, että olisi tämän kunnioituksen arvoinen.
Osa roolipeleistä toimii ilman pelinjohtajaa. Tällöin on erityisen hienoa, kun porukka tuntuu kuin aavistavan, mihin suuntaan tarinaa viedään, vaikka siitä ei avoimesti neuvotellakaan. Eräässä kauhupelissä kesämökkeilevät hahmomme olivat jonkinlaisten hirviöiden piirittämiä. Ehdotin, että hahmomme menisivät kellariin piiloon ja saman tien toinen pelaaja jatkoi, että siellä pimeässä ollessamme kuulemme yläpuolelta hitaita askelia. Kolmas pelaaja virnisti ja kertoi sitten, miten yläpuolelta kuului hänen aikaisemmin raa’asti menehtyneen hahmonsa vääristynyt ääni, joka kehotti hahmomme tulemaan pois piilosta. Tämä sopi tarinaan loistavasti ja sai muissa pelaajissa mukavia kauhunväristyksiä.
Interaktiivisena tarinankerrontana roolipelaaminen ei tarvitse erityisiä välineitä. Riittää, että on pari kaveria, jotka ovat valmiit käyttämään muutaman tunnin yhteiseen tarinankerrontaan. Osallistujien ikäero ei ole este sinänsä, mutta kokemus osoittaa, että yleensä suunnilleen samanikäisillä on samankaltainen maku tarinan tyylin ja sisällön suhteen. Pelitilalle vaatimukset ovat samat kuin hyvälle keskustelulle, eli kunhan omaa tilaa ja rauhaa on, niin pelaaminen onnistuu vaikka olohuoneessa tai hampurilaisravintolassa.
Käytännössä roolipelaajat tuppaavat käyttämään erilaisia apuneuvoja. Pelinjohtaja hyötyy usein jonkinlaisista muistiinpanoista ja skenaariosunnitelmista, kun taas pelaajien on helppo pitää kirjaa hahmonsa ominaisuuksista ja varusteista hahmolomakkeen avulla. Noppia voidaan käyttää ratkomaan jännittävät juonenkäänteet ja roolipelikirja tarjoaa sekä säännöt että aiheen roolipelille. Naposteltavat ja välipalat ovat iloksi, jos pelaaminen kestää vaikkapa koko illan.
Roolipelaamisen pariin on perinteisesti päädytty kahta eri tietä: joko sisarusten tai kavereiden peliporukoihin menemällä tai roolipelikirjoihin tutustumalla ja oman peliporukan kasaamisella.
Jos lähipiirissäsi ei ole yhtään roolipelaajaa, niin voit koittaa etsiskellä harrastajia netin keskustelufoorumien kautta. Pelilauta ja Roolipelit.net ovat parhaita vaihtoehtoja. Linkit vievät suoraan keskustelukategoriaan, jossa etsitään peliseuraa.
Toinen vaihtoehto on mennä johonkin roolipelitapahtumaan ja istua siellä pelipöytään. Hyvällä tuurilla pelaaminen ei jää vain tapahtumaan, vaan sieltä löytää myös muita pelaajia samalta paikkakunnalta. Espoossa järjestettävä Ropecon on isoin, mutta Turun Conklaavista tai Tampereen Traconistakin voi tärpätä.
Roolipelikirjojen osalta valikoima on valtavan laaja. Koska roolipelaamisen aloittajat tulevat erilaisista taustoista, on vaikea nimetä yhtä kaikille sopivaa aloittelijapeliä. Kannattaa miettiä, mitkä ovat itselle tärkeimpiä kriteereitä. Kannattanee myös tarkistaa lähikirjaston roolipelivalikoima, jottei tarvitse ostaa sikaa säkissä.
Koska kyse on tarinankerronnasta, on roolipelin aihe monesti ratkaisevin. En kuitenkaan tehnyt tästä itsenäistä kategoriaa, vaan mainitsen pelien aiheen muita kriteerejä käsitellessäni. Kannattaa siis valikoida itselleen tärkeimpien kriteerien alta vielä kiinnostavin aihe.
Usein sääntöjen yksinkertaisuus tarkoittaa myös aloittelijaystävällisyyttä, kun pelissä ei tarvitse käyttää aikaa monimutkaisten sääntöjen kanssa kamppailemiseen. Sääntöjen yksinkertaisuus tarkoittaa tässä myös sitä, että peli ei vaadi erityisiä pelivälineitä (monisivuisia noppia, miniatyyrejä ym.). Taru Sormusten Herrasta Seikkailupeli on Tolkienin kirjoihin perustuva fantasiapeli. Vuoren velho taas kertoo draamallisesti lojaliteettien repimistä samuraisotureista. Kokonaan nopattomia roolipelejä ovat salaperäisten vyöhykkeiden tutkijoista kertova Stalker, tv-sarjoja emuloiva Parhaaseen katseluaikaan ja teinityttöbändin meininkiä käsittelevä Tähti.
Suosituimmat pelit eivät hieman yllättäen ole kovin aloittelijaystävällisiä. Niissä on verrattain paljon sääntöjä eivätkä ne selitä pelinjohtamista juuri lainkaan. Toisaalta niihin on julkaistu runsaasti lisämateriaalia kuten valmiita skenaarioita ja muita aloittamisen apuvälineitä. Suosionsa vuoksi niihin on ehkä myös helpompi löytää peliseuraa. Ylivoimaisesti suosituin on Dungeons & Dragons -fantasiapeli, joka on nykyisellään edennyt neljänteen laitokseensa. Magian täyttämään lähitulevaisuuteen ja toimintatrillereiden maailmaan sijoittuvaan Shadowrun –peliin on julkaistu runsaasti aloittelijaystävällistä materiaalia. Vampyyreja ja muita urbaanikauhun olentoja käsittelevä World of Darkness on myös saanut maailmalla omat faninsa.
Valtaosa roolipeleistä julkaistaan englanniksi. Suomenkielistä tuotantoakin on ja käännöksiäkin jokunen. Taru Sormusten Herrasta ja Vuoren velho ovat molemmat aloittelijoille sopivia käännöspelejä. Suomalaisten pelien joukossa Ikuisuuden laakso ja Praedor ovat hyviä vaihtoehtoja ja Stalkerkin toimii, jos pelinjohtaja selviytyy urakastaan. Avaruusooppera Heimot-roolipelin miniversio on hyvä lyhyt johdatus roolipelaamiseen.
Ilmaisia roolipelejä löytyy netistä pilvin pimein, jos vain tietää, mistä etsiä. Monesta roolipelistä on olemassa myös ilmainen demoversio, jonka avulla voi tutustua peliin ilmaiseksi. Heimot Mini on varmasti paras kotimainen, englanninkielisistä löytyy mm. Shadowrun, Vampire: The Requiem (valtava PDF-tiedosto, jota kannattaa lukea vähän kerrassaan) ja fantasiapeli Swords & Wizardry (PDF:n lukeminen kannattaa melkein aloittaa sivulta 4, Adventuring-otsikon alta).
Laita tämä hieno banneri verkkosivullesi:
